NIIN HYVÄ FIILIS

Perjantailakuja! Fit - lehti oli oikeesti vain ehoste, oikeesti siirryin ruokineni (riisijauheliharuusukaali) koneelle, hah!

Eilen taas tuli todistettua, ettei vaaka todellakaan ole se paras mittari ja kerro kaikkea. Eilen töissä näin työkaverini jonka kanssa ei olla nähty useempaan viikkoon (varmaan viimeksi projektin alussa!) ja tän kaverin eka lause mut nähdessään oli jota kuinkin "Juma tyttö sä olet treenannut!". Ja tän jälkeen alkoi ihmettely erityisesti siitä, miten mun takapuolesta on tullut uskomaton, hah! Ja mulla oli vieläpä päällä hyvin löysät ja pari kokoa liian suuret työhousut! Myös parilta muulta miespuoliselta, kröhöm, työkamulta tuli kommenttia meikäläisen muuttuneesta takalistosta. Onneks mulla on tälläisiä vähän erilaisia mittareita jotka kertoo miten projektilla menee :D 

Vaikka tämmöinen erityisesti vastakkaiselta sukupuolelta tuleva muotojen kehuminen saattaakin olla hieman vaivaannuttavaa, niin täytyy sanoa että kyllä se motivoi valitsemaan rahkan karkkipussin sijaan ja jaksamaan vielä sen viimeisen sarjan bodypumpissa. Ainakin mulle, jolle ulkonäkö on - vaikkei näin varmaan ees sais sanoa! - tärkein tällä hetkellä tässä rempassa. Mä haluan näyttää hyvältä. Haluan näyttää hyvältä vaatteissa joissa hoikat ihmiset haluavat näyttää hyvältä. Mä haluan että ihmiset kehuu mun kroppaa, johon voin sitten tietty vastata "no höpö höpö vähän oon ehkä salilla käynyt" ja kotona hyppiä riemusta siitä että joku on huomannut tän muutoksen. 

Ja ehkä kaikista tärkein; mä haluan mahtavan itsetunnon. Mä olen viimeisen parin vuoden aikana kasvanut henkisesti niin paljon, ettei oo tosikaan. Mä oon kasvanut ujosta hieman ylipainoisesta tytöstä naiseksi, joka lähtee uusiin juttuihin rohkeasti vaikka yksin eikä tarvitse uusiin ihmisiin tutustumiseen sixpackia siideriä. Viimeisimmän kuukauden aikana taaseen oon ruvennut kantamaan kroppaani kunnialla. Mitä enemmän mä liikun ja syön puhtaasti, sitä kauniimpi mä oon. Oon oikeasti jopa yllättänyt siitä että oon kovan trampoliinijumpan jälkeen hikisenä ja meikittömänä ottanut selfien ja lähettänyt kavereille, ja ajatellut että mä olen nätti tässä kuvassa. Aina välillä mulla on jopa sellainen fiilis, että todella uskallan muuttaa monen sadan kilometrin päähän opiskelemaan unelma-alan perään, tutustua uusiin työkavereihin, koulukavereihin, kaikkeen. Taidampa muuten käydä laittamassa hakupaperit menemään tän jälkeen. 

Sekalaista tekstiä tänään, hah! Hakupaperit laitettuani laitankin itseni kuntoon ja siirryn spinningtunnille nuo työkamun eiliset sanat mielessä. Jaksaa jaksaa! 

Ps. Ruusukaali on hyvää.