Oikeastaan vasta lauantaina, mutta mä vähän etuilin ja otin kuvat jo tänään. Aloituspäivä oli keskiviikko, joten päätin nyt seurailla sitä päivämäärän sijaan!
Siitä on tasan kaksi kuukautta kun mä alotin tän projektin - projektin kohti kesää ja kroppaa, johon mä voin olla tyytyväinen. Välillä on menty vähän enemmän täysillä ja välillä vähän löysemmin rantein - silti muutosta on koko ajan tapahtunut ja mä olen tyytyväinen. Vaaka näytti aloittaessa 58,1 kiloa - painoa jossa mä olin ollut jo hyyyyvin pitkään, kyseessä ei siis ollut mikään "turvotuspaino". Tänään aamulla paino oli 55,1 kg - kolme kiloa oon siis onnistunut karistamaan ilman dieettejä tai hullua määrää liikuntaa - koko ajan syöden hyvin ja suhteellisen paljonkin, välillä herkutellen ja kipeillenkin.
Kuvassa näkyy mustat tavoitehousut, joihin tutustuttiin jo tässä postauksessa - joka muuten oli tän blogin toinen postaus. Uudelleen nä pöksyt nähtiin sekä täällä että täällä ja nyt vielä neljännen kerran tässä postauksessa. Parempaan päin ollaan onneksi koko ajan matkalla, ja vaikka näitä housuja ostaessani takaraivossa oli ajatus siitä, että jääköhän nä taas vain kaappiin lojumaan ja odottamaan sitä kuuluisaa "sitten kun" - aikaa, kahdeksan viikkoa myöhemmin nä housut onkin melkein jo mun päällä. Ehkä nyt on se kuuluisa "sitten kun" - aika! Voi kun ens kuussa nä jo istuis mulle ja menis kiinni vieläpä ilman sivumakkaroita!
Maaliskuun kuvan ja tämän päivän kuvan muutokset on tapahtunut oikeastaan vain ruokavalion voimin. Toki mä oon harrastanut hyötyliikuntaa (kävelyä, töissä seisomista + liikkumista, pyöräilyä paikasta toiseen), mutta itse varsinainen treeni on kyllä rajoittunut siihen muutamaan ryhmäliikuntakertaan ja pariin pyörälenkkiin. Syynä ovat olleet ihan mieletön työkiire sekä pienoinen stressi, pääsykokeisiin lukeminen ja siihen kuluva aika, sekä kipeys. Maaliskuun lopussa iski silmätulehdus, nyt taas työputken päätteeksi perinteinen kevätflunssa - onneksi kuitenkin aika lievänä. Kuten siis viime postauksessa selittelin - kesäkroppa tehdään keittiössä!
Vain kolme kiloa? Saattaa joku miettiä. Joo, olisinhan mä varmasti päässyt ainakin viiden/kuuden kilon pudotukseen, mutta täytyy sanoa, että mulla ei oo tarvetta pudottaa näitä kiloja ihan hirveää vauhtia. Mä oon aikaisemmin saanut painon putoamaan useita kiloja parissa viikossa ihan vain syömättömyydellä ja rankalla liikunnalla, mutta ne kilot on kyllä rysähtäneet aika hyvin takaisin normaaliruokailuun palatessa. Tälläinen verkkainen painonpudotustahti sopii mulle - saan herkutella ja kuunnella kroppaani, mutta silti paino tippuu - ja todennäköisemmin myös pysyy poissa!
Ps. Huomatkaa miten mun mahan muoto on muuttunut! Entisestä pallosta on ruvennut löytymään X - kropan piirteitä, jihuu! Täältä löytyy lisää aiempia muutoskuvia.
Pps. Huomasin äsken että uusimmassa kuvassa mun mahassa on tuollaisia jälkiä. Ne ei oo raskausarpia eikä (hyh!) viiltelyjälkiä, vaan mulla on tosi herkkä iho ja tulee tuollaisia tosi helpolla, ja siinä sitten kun oon vetoketjua yrittänyt repiä kiinni on kynnet osuneet ja tullut jälkiä!
En tiedä miten aloittaisin tämän kommentin, koska mulle menee sanat sekaisin jo omassa päässäni :D Mutta, mutta... Sä olet kyllä mulle ihan huikea inspiraatio, koska teet tätä projektia ihan samalla tyylillä kuin minä, ollaan samanpainoisia ja muutenkin tuntuu että monet omat ajatukseni löytyvät myös tästä tekstistä.
VastaaPoistaSun muutos on ihan hurjan hieno! Eikä kukaan voi ajatella että olet pudottanut "vain" kolme kiloa, koska normaalipainoisena kilot eivät muutenkaan lähde vauhdilla ja suhteessa vaikka ylipainoiseen ihmiseen, on normaalipainoiselle se 1-3 kiloa aika suuri määrä loppupeleissä.
Ja totta juuri se, että kiirehtiä ei kannata. Mullakin on takana helvetin monta kituutusdieettiä joilla oon upeasti laihtunut kovaa vauhtia, mutta rytinällä myös saanut ne kilot takaisin :D Mun nykyisessä projektissa tuli 4 viikon vaihe, kun paino ei tippunut grammaakaan. Normaalisti (jos olisin ollut jollain kituutusdieetillä) oisin heittänyt hanskat tiskiin ja kironnut koko maailmankaikkeuden. Nyt vaan tuumasin tyynesti, että jaa ehkä oon saanut vähän lihasta läskin tilalle (käyn kuitenkin 5krt/vko salilla) tai sitten mun keho vaan tarvitsee vähän enemmän aikaa. Ja niinhän siinä sitten kävi että kuukauden jumin jälkeen paino on taas laskenut.
Entisiin dieetteihin verrattuna en kiirehdi. En muutenkaan dieettaa, vaan teen elämäntapamuutoksen. En vähentänyt kaloreita vaikka paino jumitti, koska mittanauha kuitenkin kertoi tuloksia tapahtuvan. Ja suurin ero edellisiin laihdutuskertoihin on se, että tällä kertaa TIEDÄN että onnistun. En usko, en luule, vaan tiedän!
Tulipas epätavallisen pitkä kommentti :D
Mutta kiitos taas kivasta postauksesta ja hauskaa päivää!
Ihanaa saada näin pitkä kommentti! :3 Kiitos paljon, ja tsemppiä myös sulle muutokseen! Mä en oo painoa oikeestaan enää stressannut, mutta muistan kyllä ne "dieettaus-ajat" kun sadankin gramman painonnousu saattoi aiheuttaa hanskojen heittämistä tiskiin.
PoistaVautsi mikä muutos!
VastaaPoistaKiitti!
Poista